Te Anau, Milford Sound ja Queenstown 23.-28.9.15

Keskiviikkona ajoimme Queenstownin kautta Te Anaulle puolipilvisessä säässä. Matkalla oli taas lampaita, lehmiä, hevosia ja joitakin peurojen näköisiä elukoita. Kävelimme Te Anaun keskustassa ja mietimme mitä tulevina päivinä tekisimme.

Torstaina suuntasimme kohti Milford Soundia. Päivän viimeisellä Jucyn järjestämällä risteilyllä oli vielä tilaa, joten pääsimme kauniina päivänä risteilemään. Näkymät olivat huikeat (on jo tullut todettua moneen kertaan tämän matkan aikana), vedestä korkeuksiin nousevia vuoria ja vesiputouksia. Mitre Peak, joka on yksi Milfordin kuvatuimmista nähtävyyksistä, nousi merenpinnasta melkein 1700 metriin. Vuonon toiselta puolelta katsellessa näytti vuoren ohittava paatti ihan pikkuriikkiseltä soutuveneeltä. Stirling falls (146m korkea) ja Bowen falls (160m korkea) olivat alueen kaksi pysyvää vesiputousta ja muutama pienikin putous tuli bongattua.

Risteilyn jälkeen ajoimme takaisin Te Anaulle kahdeksi yöksi, josta suuntasimme lauantaina Queenstowniin kahdeksi viimeiseksi päiväksi. Queenstownissa kiersimme vielä matkamuistokojuja ja kävimme gondolihissillä katselemassa Queenstownin kaupunkia 800 metrin korkeudesta.

Kuukausi kului näin taaksepäin ajatellen ihan älyttömän nopeasti eikä meinaa uskoa että nyt täytyy siirtyä eteenpäin. Neljässä viikossa ehdimme näkemään oikeastaan kaiken mitä olimme suunnitelleet ja matkanteko sujui hyvin. Päällimmäisinä mieleen jäivät vehreillä laitumilla naatiskelevat lampaat, lumihuippuiset vuoret (varsinkin eteläsaarella), aivan uskomattoman upean väriset järvet ja luonnonpuistot. 

Matkalla Te Anaulle

Matkalla Te Anaulle

Milford Sound, Mitre Peak

Milford Sound, melkein pystysuora vuori

Milford Soundin vuori ja purjevene 

Milford Sound, Stirling falls

Milford Sound, Stirling falls

Vesiputouksen juurelta. Hitsin hieno kuva vaikka itse sanonkin :D

Milford Soundin vuori ja paatti 

Milford Sound, Bowen falls

Lampaat naatiskelemassa laitumella

Melko tyypillinen Uuden-Seelannin maisema: lampaita, turkoosin siniset järvet ja lumihuippuiset vuoret

Queenstownin ympäröivät vuoret iltahämärässä

Queenstownin valaistus

Tekapo, Mount Cook ja Wanaka 19.-23.9.15

Lauantaina lähdimme Christchurchistä kohti Tekapoa. Taitoimme matkan kolmessa tunnissa ja ajoimme suoraan järven vieressä sijaitsevalle leirintäalueelle. Nälän yllättäessä teimme ruokaa ja ruokailun jälkeen suuntasimme järven rantaa pitkin kylän keskustaan ja kauppaan. Pilvisessä säässä järvi näytti samalta kuin kaikki muutkin järvet eikä postikorteissa näkyvästä turkoosin sinisestä vedestä ollut tietoakaan. Illan hämärtyessä seurasimme asumuksemme ikkunasta leirintäalueelle tulevia autoja ja pihalla rääkyviä sorsia, joille olisi suupala kelvannut. Suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa ja menimme aikaisin nukkumaan.

Sunnuntaina lähdimme tepastelemaan Mt John kävelyreittiä, jonka kesto oli noin kolme tuntia. Ensimmäisen tunnin aikana polku nousi kilometrin korkeuteen, jossa sijaitsi Mount Johnin yliopiston observatorio. Harmi ettemme päässeet pilvien takia katsomaan teleskoopilla avaruuteen. Ylhäällä vuoren päällä oli myös pieni kahvio, joka oli täpöten täynnä ihmisiä nauttimassa kahvia ja leivonnaisia. Itse ostimme lämpimät kaakaot, joiden turvin jaksoimme kivuta alas vuorelta. Loput pari tuntia laskeuduimme loivasti vuorelta alas järven maisemia ihaillen. Autolle päästyämme jatkoimme matkaa kohti Aorakia/ Mount Cookia.

Maanantaina kävelimme Hooker Valley reitin, joka kesti kolmisen tuntia. Reitillä ylitettiin kolme riippusiltaa ja se kierteli puskien seassa melkein kyllästymiseen asti. Reitti päättyi järvelle, joka oli auringonpaisteesta huolimatta jäässä (joidenkin turistien mielestä oli hauska heitellä kiviä ohuelle jäälle). Järveltä oli hienot näkymät Cookille ja ympäristöön. Edellisen päivän mäkikiipeily jätti takapuolen niin kipeäksi että paluumatka teki jo melkoisen tiukkaa, lopulta matkasta kuitenkin selvittiin ehjinä.

Samana päivänä ajoimme vielä Wanakaan, jossa yövyimme kaksi yötä ehkä parhaimmalla leirintäalueella (Aspiring Campervan Park) missä olemme reissun aikana olleet. Ilmainen rajaton netti, sauna (ei kylläkään ollut tarpeeksi lämmin eikä saavia, mistä olisi saanut heitettyä vettä kiukaalle) ja spa osasto, jossa oli kaksi poreallasta.

Tiistaina saimme kerrankin nukkua pidempään ja aamutoimien jälkeen siirryimme kylän keskustaan etsimään Jennille laturin pistoketta. Sellainen onneksi löytyi ja palasimme leirintäalueelle tekemään pannareita ostamastamme valmiista jauhoseoksesta. Pannarien ja vaahterasiirapin jälkeen palasimme järven rantaan lekottelemaan aurinkoon ja katsomaan wanaka puuta, joka kasvoi järvessä. Jatkoimme järven rantaa pitkin sopivan matkaa ja palasimme leirintäalueelle pesemään pyykkiä.

Lake Tekapo leirintäalueelta

Lake Tekapo

Tekapon kylä

Lake Tekapo ja lumihuippuiset vuoret

Tekapon kylä ja ympäristö

Lake Tekapo ja vuoria

Lake Tekapoa ympäröiviä vuoria

Lake Pukaki matkalla Mount Cookille

Mount Cook ja Lake Pukaki

Mount Cook

Hooker Valley puro

Hooker Valley polku

Wanaka tree

Wanaka Lake

Kaikoura 17.9.2015

Ajelimme aamulla Blenheimin leirintäalueelta Kaikouralle. Matkalla pysähdyimme ihastelemaan jälleen maisemia ja tienposkessa sekä rannalla oli hylkeitä, joten pysäytimme auton ja kuvasimme hylkeitä loikoilemassa kivikossa. Veikeät hylkeet käänsivät sen verran päätään että näkivät meidät ja jatkoivat nokosia.

Kaikouraan päästyämme veimme auton leirintäalueelle ja syömisen jälkeen läksimme kävelemään kaupungin keskustaan ja keskustasta lähtevälle Kaikouraa ympäri kiertävälle kävelyreitille. Polku kiersi metsässä, asuinalueen läpi sekä laidunten välissä vedenpinnan korkeudella ja korkealla mäen päällä. Matkan pituudeksi kertyi miltei 14km ja taitoimme matkan vajaassa neljässä tunnissa.

Korkealta mäeltä pystyi ihastelemaan ympäröiviä lumihuippuisia vuoria ja kaukaisuuteen jatkuvaa merta. Ylhäällä mäellä tuuli melkoisesti muttei se menoa haitannut. Ohitimme lintuja täynnä olevan rannan ja rannalla makoilevat hylkeet. Viimeisenä reitti kulki valkoista hiekkarantaa pitkin takaisin keskustaan. Pitkän kävelyreissun jälkeen istuimme hetkisen ulkona pöydän ääressä katsellen taivasta ja kävimme rentoutumassa leirintäalueen paljussa.

Seuraavana päivänä ajoimme Christchurchiin, jossa kävimme ostoskeskuksessa etsimässä Johannalle uutta puhelinta. Onneksi sellaista ei kuitenkaan ostettu, sillä puhelin alkoikin toimia boottauksen jälkeen.

Söpöjä hylkeitä

Kävelyreitin varrelta

Kävelyreitiltä. Myös rannalla voi kävellä mikäli vesi on tarpeeksi alhaalla (ja jaksaa laskeutua muutama sata porrasta)

Puu ja lumihuippuiset vuoret kävelyreitin varrelta

Söpöjä kuutteja 

Leirintäalueelta auringon laskiessa

Tien päältä. Selkeästi merta niin kuin näkyy muttei muistikuvaa mistä otettu

Sama meri, tien päältä

Eteläsaaren valtaus 15.9.15

Meidän varaama lautta Pictoniin lähti jo yhdeksältä, joten jouduttiin aamulla heräämään ihan liian aikaisin, sillä satamassa piti olla vähintään tuntia aikaisemmin kuin mitä lautta lähti. Silmät ristissä löysimme oikeaan paikkaan odottelemaan lautalle pääsyä.

Lauttamatka eteläsaarelle kesti kolme ja puoli tuntia ja oli välistä todella keinuvaa. Matkan aikana söimme laivan tuhdin aamiaisen: pekonia, munaa, papuja, makkaran ja paahdettua leipää. Selailimme samalla esitteitä eteläsaaren nähtävyyksistä ja mietimme mihin ensimmäisenä suuntaisimme.

Puoli yhden maissa olimme Pictonissa ja lähdimme suoraan ajelemaan kohti Golden Bay:ta ja Takakan kylää. Tie oli erittäin mutkitteleva ja nousu jyrkkää noin 800m korkean mäen päälle. Pysähdyimme katselemaan nähtävyyksiä mäen päältä Hawkes Lookout nimisestä paikasta, josta näki Tasmanin lahden, Nelsonin ja Motuekan kaupungit.
Leirintäalueelle päästyämme teimme ruokaa ja pitkän päivän uuvuttamina menimme aikaisin nukkumaan.

Keskiviikkona olimme suunnitelleet menevämme Wainui Falls:lle Abel Tasmaniin kävelemään mutta paikalle päästyämme huomasimme polun olevan suljettu kunnostuksen vuoksi. Mietimme uudestaan mitä tekisimme ja lähdimme takaisin kohti Takakaa, matkalla pysähdyimme Tata rannalle ihastelemaan valkeaa hiekkaa ja aaltoja. Wainuin sijaan kävelimme Te Waikoropupu Springs polun, joka kesti kokonaisuudessaan vaivaiset puoli tuntia ja hieman pettyneinä reitin lyhyestä kestosta jatkoimme matkaa kohti Motuekaa. Ajoimme Blenheimiin asti leirintäalueelle, josta jatkaisimme matkaa kohti Kaikouraa seuraavana aamuna.

Lautalle pääsyä odotellessa

Matkalta kohti eteläsaarta

Hawkes Lookout ja Nelson

Tien päältä matkalla Golden Baylle

Te Waikoropupu Springs

Te Waikoropupu Springs

Merta

Tata Beach

Wellington 14.9.2015

Saimme kerrankin nukkua hieman pidempään aamulla kun ei tarvinnut poistua alueelta kymmeneen mennessä. Leirintäalueen vieressä oli sopivasti pysäkki, josta pääsimme bussilla Wellingtonin keskustaan. Kävimme Te Papan museossa, jossa olikin niin paljon nähtävää ettemme ehtineet käymään missään muualla. Lisäksi museossa oli ilmainen netti, joka pidätteli lähtöä.

Museoon ei ollut sisäänpääsymaksua, mikä oli positiivinen yllätys kun tuntuu että kaikki aktiviteetit maksaa. Museon ylimmässä kerroksessa oli näytillä taidetta eri aikakausilta mm. maalauksia, veistoksia, posliini- ja pronssiesineitä. Neljännessä kerroksessa oli näytillä maan historiaan liittyviä juttuja: miten ihmiset ovat päätyneet Uuteen-Seelantiin, mitä minäkin vuosikymmenenä on ollut muodissa, millaisia asioita on ollut esillä. Näytillä oli myös maorikulttuuriin liittyviä esineitä (esim.soittimia,aseita) sekä hienoja veistoksia.
Kolmannessa kerroksessa oli näytillä tulivuoriin liittyviä juttuja, pääsimme kokeilemaan miltä tuntuu olla talossa maanjäristyksen aikana. Kerroksessa oli myös maapallon rakenteesta, historiasta erilaisia tietoiskuja ja erilaisia sekä sukupuuttoon kuolleita (esim. moa) että uhanalaisia (esim kiwi) eläimiä eri ajoilta. Kiertämisessä tuli nälkä joten joimme kahvit ja söimme kakkupalat museon kahviossa.

Toisessa kerroksessa oli Gallipoli: The scale of our war -näyttely ensimmäisen maailmansodan ajalta. Näyttelyyn oli tehty muutamista sotilaista jättikokoisia vahanukkeja. Oli kyllä ihmettelemistä kuinka aidonnäköisiksi nuket oltiin tehty!

Samassa kerroksessa oli myös vesieläimien luurankoja ja vahamalleja esim. sinivalaan poikasen luuranko ja maailman suurin elävänä museoitu kalmari.

Kun netti oli kerrankin ilmainen varasimme samalla majoituksemme jouluksi ja uudeksi vuodeksi Koh Lantalle ja Railaylle Thaimaahan.

Kävimme syömässä mäkkärissä ja suuntasimme kohti yöpaikkaamme.

Seuraavana aamuna alkoikin sitten eteläsaaren valloitus.

Tongariron kansallispuisto 12.9.2015

Lauantaina kun lähdettiin yöpaikastamme päätimme poiketa ihastelemaan kahta Tongariron kansallispuiston vesiputousta. Tawhai falls:lle (putous noin 7m korkea) oli matkaa 20min parkkipaikalta. Paikkaa oli käytetty kuulemma myös TSH leffoissa Mordorin kuvauspaikkana.

Pidemmällä saman tien varressa oli Whakapapa village, josta polku Taranaki falls:lle (noin 20m korkea) lähti. Polku putoukselle kulki metsän ja aavan, kanervikon näköisen kasvillisuuden seassa. Polun varrella oli myös varjoisilla paikoilla lunta, joka muistutti meitä Suomen keväästä. Emme olleet ainoat kauniista kevätpäivästä nauttivat, sillä ihmisiä oli paljon vesiputouksella. Jotkut olivat taiteilemassa putouksen juurella, eikä kuvista meinannut tulla mitään kun ihmiset olivat kuvissa häiritsemässä. Hetken ihastelun ja kuvaamisen jälkeen jatkoimme matkaa korkeammalle vuoren päälle. Tuli kyllä tarpeeksi tallottua portaita ylös... Niin kun arvata saattaa näkymät olivat hienot ja portaissa puuskuttaminen palkittiin.

Autolle päästyämme mietimme mihin menisimme seuraavaksi yöksi ja päädyimme Awastone leirintäalueelle, jonne oli sijainnistamme noin puolentoista tunnin ajomatka. Leirintäalue sijaitsi vuorien välissä laaksossa ja autopaikan takana virtasi joki.

Sunnuntaina herätessämme aurinko paistoi eikä tuullut paljoa, joten söimme aamupalan ulkona auringosta naatiskellen. Aamutoimien jälkeen lähdimme ajamaan kohti Wellingtonia, josta lautta Pictoniin eteläsaarelle lähtisi. Majotuimme kahdeksi yöksi Newlandsin Capital Gateway Moto Inn leirintäalueelle, josta olisi lyhyt matka Intersailerin terminaaliin. Tarkoituksena oli mennä maanantaina kiertelemään päiväksi Wellingtoniin katselemaan kaupunkia.

Tongariron kansallispuisto 

Tawhai Falls

Tawhai Falls kauempaa

Hotelli ja vuori x

Taranaki Falls 

Taranaki Fallsin polun varrelta